Luennossaan 17.11.2010 Tiina Rissanen kävi läpi terveyttä ja sairautta käsitteinä suunnaten näin ajatuksia kohti terveyden edistämistä. Terveyden määritteleminen on hankalaa juuri käsitteen laajuuden ja monipuolisuuden vuoksi - jokaisella tuntuu olevan siitä oma mielipiteensä. Hieman yllättäen myös sairauden määrittely osoittautuu haastavaksi. Tätä jäin miettimään ja muotoilin villin sairauden määritelmän WHO:ta apuna käyttäen: "Sairaus ei ole vain terveyden puuttumista vaan täydellinen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen pahoinvoinnin tila".  Tämän väännettyäni voin vain todeta, ettei näin voi olla. Sairaudessa on erilaisia tasoja, eivätkä kaikki sairaudet tunnu samoilta. Terveyttä ja sairautta ei voi ajatella toistensa vastakohtina, eikä niitä myöskään voi irrottaa toisistaan. Terveydessä voi olla sairautta ja päinvastoin. Terveyden ja sairauden välinen raja on häilyvä, koska normaalia ei voi sitoa mihinkään matemaattiseen arvoon tai käsitteelliseen määritelmään. Viitearvotkin ovat vain viitteellisiä - jostain pitää aloittaa.

Terveyttä edistämällä pyritään ylläpitämään terveyttä ja parantamaan sitä. Käytännössä tavoitteena on siis kerätä ja antaa terveyden resurssireppuun voimavaroja, jotka mahdollistavat hyvinvointia, toimintakykyä, onnellisuutta ja tasapainoa - riippuen siitä, mitä kukin terveydellä käsittää. Nämä voimavarat voivat olla konkreettisia (esim. rokotukset) tai abstrakteja (esim. tiedon lisääminen).

Terveyden edistämisellä on eettinen perusta. Tämä eettinen arvolähtökohta johtaa myös ongelmatilanteisiin, koska terveyden edistäminen liukuu itsemääräämisen ja heitteillejätön jatkumolla. Terveydenhuollossa toimiminen on usein painimista tämän tosiasian kanssa.