"Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on jokaisen asia", kiteyttää Jarmo 9.12.2010.

Terveyden edistämistä voidaan lähestyä useammasta näkökulmasta. Se voidaan nähdä sekä yksilöllisinä että yhteisöllisinä ratkaisuina. Toiminnan kahvat ovat jokaisen ulottuvilla.

9.12.2010 Matin luotsaamana sukelsimme terveyden edistämisen tuloksellisuuteen yritysmaailmassa. "Työhyvinvointi alkaa johtamisesta" selvitti Matti ja osoitti, miten henkilöstön hyvinvointiin investoiminen tuottaa yritykselle moninkertaista voittoa. Eurot puhuvat konkreettista kieltä. Toiminnan keskiössä ovat henkilöstö ja sen johtaminen. Katse kääntyy nyt kohti yritysjohtajia ja mietinkin, millaisella yrityksellä on varaa jättää tällainen sijoitus tekemättä?

Voisiko tätä ideaa hieman ruotia kuntasektorilla, jolla tuntuu pilvin pimein työskentelevän enemmän ja vähemmän pahoinvoivaa porukkaa? Voisiko kunnan ajatella toimivan yrityksen näkökulmasta?

9.12.2010 Marianne puki sanoiksi sen, mikä mielessäni on kummitellut: terveyden edistäminen promootion näkökulmasta on vielä suhteellisen uutta ja voi helposti jäädä osin tiedostamattomaksi arvoksi toimijoiden strategioissa.  Keskustelua siis edelleen tarvitaan - niin ammatillisissa piireissä kuin tavallisten tallaajien kesken. Marianne antoi tehtäväksi pohtia, miten tämän aamupäivän anti muutti käsityksiä terveyden edistämisestä. Täytyy sanoa, että tänä aamuna naksahti paikoilleen se, mitä terveyden edistämisen guru Harri Vertio tarkoitti sanoessaan, ettei terveyden edistämisestä voi kirjoittaa vain yhtä opasta...

Kysyin 9-vuotiaalta tyttäreltäni, mitä hänen mielestään tarkoittaa terveyden edistäminen. Huikaisevalla elämänkokemuksellaan hän vastasi: "No höh, eikös se ole kaikkea sitä tekemistä, mikä vaikuttaa terveyteen!"

Minun elämässäni terveyden edistäminen on ennen kaikkea arkielämän toimintaa, joka lisää hyvinvointiani. Se sisältää sopivina annoksina työntekoa, ruokailua, pähkäilyä, urheilua ja sekstailua. Tulevaisuudessa haluan pyörittää niitä rattaita, joilla vaikutan useampien terveyden edistämiseen. Haavetyöpaikkani onkin sosiaali- ja terveysministeriössä

2.12.2010 Irma Nykänen esitteli käyttäytymistyyppejä ja potilasneuvontaa terveydenhuollossa. En ollut seuraamassa luentoa, sillä katselin näitä "tyyppejä" silmästä silmään työmaallani. Siksi ajatukseni kumpuavat enemmän sisältäni kuin luennoitsijan dioista.

Kansanterveystieteen yhtenä tavoitteena on tutkia, mitkä tekijät vaikuttavat kansan terveyteen. Tämän jälkeen terveyttä voidaan lähteä edistämään. Toistaiseksi on kiistatta osoitettu, että elämäntavoilla on merkittävä yhteys tavallisimpiin kansansairauksiin. Jos ja kun tavoitteemme on vähentää "suuria tappajia" on ymmärrettävä, miten teoriatieto taipuu käytännön toiminnaksi ihmisten arkielämässä. Erityisesti hoitotieteessä korostetaan ihmisen ainutlaatuisuutta ja yksilöllistä kohtaamista. Juuri tämä yksilöllisyys ja ainutlaatuisuus muodostavat haasteen kenttätyöntekijöille: miten tieto avataan niin, että se johtaa muutokseen? Työntekijän ja asiakkaan on siis löydettävä yhteinen "kieli". Motivaatio on avain muutokseen ja sen tulee lähteä asiakkaasta itsestään. Joskus sen voi löytää itsekin mutta toisinaan siihen tarvitaan ammattilaisten apua.

Asiakas jatkaa matkaansa resurssirepulla varustettuna. Kun matkaan tulee mutkia ja suunnanmuutosta tarvitaan on terveydenhuollon roolina motivoida, ohjata, kannustaa ja tukea matkalaista.

 

Vanhoja tapoja muistellen:

 

26.11.2010 Tiina Rissanen valaisi kestävän kehityksen ideaa. "Miten terveyden edistäminen ja kestävä kehitys suhteutuvat toisiinsa ja onko niissä jotain samaa" uteli Tiina ja tunsin konkreettisesti, kuinka päässäni löi tyhjää. En saanut yhtään kokonaista painokelpoista ajatusta mieleeni. Kun kotimatkalla pyörittelin asioita mielessäni mainion Serj Tankianin "laulellessa" taustalla, huomasin saaneeni langan päästä kiinni. Kiitos Serj`lle

Terveyden edistämisessä on otettava huomioon ekologiset, taloudelliset, kulttuuriset ja sosiaaliset voimavarat. Kestävään kehitykseen kuuluu näiden voimavarojen hallitseminen. Näitä voimavaroja tulee käyttää niin, että niitä jää myös tuleville sukupolville. Rationaalinen voimavarojen käyttö edellyttää tietoa ja/ tai toimimista "varovaisuusperiaatteen" mukaisesti: jos emme ole varmoja, emme ota riskejä.

Toivon vain, ettei tämä pallo karkaa käsistämme.