26.11.2010 Juhani Miettola avasi meille terveyden edistämisen monipuolisuutta kehitysmaaolosuhteissa. Paitsi terveys myös edellytykset hyvinvoinnin ja terveyden saavuttamiseen ovat jakautuneet epätasaisesti eri maissa. Tautitaakka vaihtelee melko tarkalleen maiden tulotason mukaisesti: köyhissä maissa ihmisiä riivaa nälkiintyminen ja ripuli, rikkaissa maissa lihominen ja siihen liittyvä sairastaminen. Sukellus kehitysmaiden meikäläisittäin karulta tuntuvaan todellisuuteen saa oman olotilan tuntumaan etuoikeutetulta. Tuntuu alkuun siltä, että niin suurta työkalua ei ole olemassakaan, millä näitä epätasaisuuksia voisi edes kuvitella tasoittavansa...

Käytännön näkökulmasta Miettola korostaa sitä, miten paljon enemmän oikeastaan itse terveydenhuollon ulkopuolisilla tekijöillä voidaan vahingoittaa ja/ tai edistää väestön terveyttä: tästä esimerkkinä se, miten dramaattisesti tuberkuloosikuolleisuus lähti Suomessa laskuun jo ennen väestön rokotusten aloittamista. Tämä kuolleisuuden lasku johtui yhteiskunnan rakenteellisista muutoksista. On siis ensiarvoisen tärkeää ymmärtää terveyttä edistävän työn merkitys kaikilla hallinnon aloilla. Päätökset ja ratkaisut vaikuttavat terveyteen - tavalla tai toisella. Terveyden edistäminen on riiippuvaista yhteiskunnallisista oloista: niiden vakaus luo enemmän mahdollisuuksia edistää terveyttä kun taas järkkyminen murentaa näitä mahdollisuuksia. Loppujen lopuksi hyvin yksinkertaisilta tuntuvat asiat esim. lukutaidon ja hygieniaan liittyvien asioiden opettaminen voivat antaa ihmisille valtavasti apua jokapäiväiseen elämään.

"Ihmisillä on valtavasti potentiaalia", muistuttaa Miettola. Meidän tulee antaa toisillemme mahdollisuuksia, keskittyä voimaannuttamiseen ja välttää riippuvuuden ruokkimista. Siinäpä meille käytännön lapiointihommaa näin alkuun.